Postia kustannustoimittajalta

WP_20151115_004

Käsikirjoitus saapui tällä viikolla kotiin. Sitä on nyt hypistelty, ja kustannustoimittajan saatekirje on luettu (myös ääneen miehelle ja kuopukselle). Edessä on taas käsikirjoituksen läpi kulkeminen. Edessä oleva työmaa tietysti vähän jännittää, mutta toisaalta tiedän, että kirjan maailma vie minut taas mukaansa. Viihdyn niiden tyyppien kanssa! Toivon, että voin järjestää viikonlopun verran yhteistä aikaa minulle ja kässärille. Aikaa, jolloin voin hypätä syvälle tarinan sekaan ja uida siellä kaikessa rauhassa.

Oli ilahduttavaa huomata, miten tarkkaan kustannustoimittaja Laura Niemi-Pynttäri oli tekstin lukenut ja miten osuvia huomioita hän oli tekstistä tehnyt. Laura oli löytänyt tekstistä myös huomattavan määrän kirjoitusvirheitä 🙂

Saatekirjeessä Laura kirjoittaa: ”Jostain syystä ajattelin tätä lukiessani Peter Franzenin omaelämäkerrallista romaania Tumman veden päällä, mutta ehkä näissä on samaa vain se, että kummassakaan kirjassa ihmiset eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja.” Niinhän se on. Kuten Eino Leino on viisaasti kirjoittanut runossaan Hymyilevä Apollo: Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.

Laura toteaa myös, ettei kirjan ääni ole ”se tavanomaisen haikea vaan ennemmin ronski ja suora”. Hyvä, jos niin on. Itse en ole tiennyt tai ajatellut kirjoittavani erityisen ronskisti ja suorasti.

On hienoa saada palautetta (niin kehuja kuin kritiikkiä) tekstistään, kun palautteen antaja on perehtynyt tekstiin huolella. Erityisen arvokkailta tuntuvat ne huomiot, joita ei itse ole tullut ajatelleeksi tai joita ei ole osannut sanoittaa.

Luulenpa, että Franzenin kirja Tumman veden päällä (Tammi) menee lukulistalleni. Marraskuun lukuhaasteen ansiosta on tullut luettua paljon tavallista enemmän. Kunpa tästä lukuhaasteesta ymmärtäisi ottaa jotain mukaansa haasteen jälkeiseen elämään. Kaiken kiireen ja mukakiireen keskellä lukeminen on hyvä keino varastaa aikaa rentoutumiselle, rauhoittumiselle ja mielekkäälle tekemiselle.

Lukuhaaste alkoi

V__26E2

Tärkeitä asioita: kirjat ja tee lempiteekupissa. Kuva: Kerttu Pohjalainen

Minä, joka en koskaan saa Facebookissa haasteita, sain Facebookissa haasteen. Tarkemmin sanoen lukuhaasteen, jonka on pistänyt pystyy Karo Hämäläinen ja jonka minulle heitti Ansu Kivekäs. Kiitos! Lukuhaaste 2015 onkin oivaa puuhaa ja tekemistä sillä välin, kun odottaa kustannustoimittajan lähettämää punakynällä korjattua ja koristeltua käsikirjoitusnivaskaansa.

Lukuhaasteessa luetaan marraskuun ajan joka päivä vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta (työ- ja opiskelulukemisia ei lasketa mukaan). Lukemiseen kannustava lukuhaaste on hyvä juttu monestakin syystä:

  1. Se muistuttaa, että aina on aikaa asioille, joita todella haluaa tehdä.
  2. Uskon, että  maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset lukisivat (vielä) enemmän kirjoja.
  3. Lukemisen parissa vietetty aika kaduttaa aika harvoin. Tuskin koskaan.
  4. Kuten Jörn Donner aikanaan televisiossa Suomen kansalle kertoi: Lukeminen kannattaa aina.

Lukuhaasteeni on alkanut Jari Tervon Revontultentiellä (WSOY 2014), joka oli kesken haasteen alkaessa. Tervon Esikoisen (WSOY 2013 & 2014) aloittama trilogia on luettava kokonaan. Pyrstötähti (WSOY 2015), täältä tullaan! Lukuhaasteen lukulistalla on myös Günter Grassin Grimmin sanat (Teos 2015), joka vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta.

Mitäs sitten? Kuinka monta kirjaa marraskuun aikana ehtii ahmia? Lukuvinkkejä etsiville suosittelen vierailuja kirjablogeihin. Tosin kirjablogivierailut voivat aiheuttaa keskivaikeaa ahdistusta, sillä niin paljon on mielenkiintoisia kirjoja ja liian vähän aikaa kaikkien niiden lukemiseen.