The End

Kohti tulevaa!
Kohti tulevaa!

Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Kirjasta tuli totta. Tuli kiittäviä kritiikkejä, moni kirjabloggari piti kirjasta, tuli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkuus ja kaiken huippuna sain Kalevi Jäntin palkinnon. Matka on ollut hieno ja olen siitä kiitollinen.

Olen kokenut uusia asioita. Olen esimerkiksi jännittänyt suoraa radiolähetystä ja selvinnyt siitä hengissä. Olen tavannut monia uusia ihmisiä. Olen kokeillut bloggaamista.

Intohimoista bloggaria minusta ei kuitenkaan tullut. Blogistaniaan täysillä sukeltaminen vaatisi paljon aikaa ja työtä. Ja intohimoa!

Tarina kuitenkin jatkuu täällä: https://www.facebook.com/pohjalainensoili Pysy mukana! Käy tykkäämässä!

On loppusanojen aika. Kiitos sinä, joka olet lukenut.

Yle Puheen vieraana

Tänään oli jännittävää. Vielä enemmän jännitin kyllä toukokuun lopun pressitilaisuudessa. Ehkä meditaatioharrastus on auttanut tähänkin, nimittäin jännittämisen määrään. (Kyllä! Meditaatioharrastus. Olen päättänyt meditoida vuoden! Siis joka päivä vuoden ajan. Kohta enää 11 kk maaliin!)

Jännittävää oli joka tapauksessa, sillä tänään olin Yle Puheen vieraana suorassa lähetyksessä. Onneksi haastattelija Matti Ylönen oli ihana ja mukava ja viisas ja lempeä ja kiltti, joten oli paljon vähemmän jännittävää kuin olisi voinut olla.

Jälkeenpäin kotimatkalla tuli tietysti se tunne, että pitikö nyt sekin juttu mennä sanomaan siellä suorassa lähetyksessä…

Täällä se nyt on kuultavissa: http://areena.yle.fi/1-3529127

Kuuntele sinä! Kai minäkin kuuntelen. Jossain vaiheessa.

Vietä ihana juhannus!

Kirja luettelossa

No niin. Tässä se nyt on. Kustannustoimittajan lähettämä ruutukaappaus kustantamon kirjaluettelosta. (Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.)

Käyttövehkeitä_luettelo (2)

Esikoislapseni aikoessa maailmaan, koin synnytyssalissa kuolemanpelkoa. (Eikä pelkoa ainakaan lievittänyt synnytyssalin seinään maalatut taivaaseen johtavat portaat.) Nyt esikoiskirjan maailmaan tullessa koen kauhupaniikkia. Jotain samaa näissä maailmaan syntymisissä on!

Ilmestymisaikataulu muuttuu siten, että kirjan pitäisikin olla valmiina jo 31.5. Siis ihan valmiina. Painoon kirja lähtisi huhtikuun lopussa. Ja tällä aikataululla nyt mennään.

 

Joutastelua

pääsiäisruoho
Kuva: Pääsiäisruohojen kasvatus ei tänä vuonna onnistunut odotetulla tavalla, kuten parin päivän takainen kuva osoittaa.
Viimeisimmästä blogitekstistä on vierähtänyt tovi. Se ei tarkoita sitä, etteikö blogi olisi ollut ajatuksissa. Eilen isäni, luultavasti blogini innokkain ja aktiivisin lukija, huomautti laiskasta blogin kirjoittamisesta. Se näytti olevan tarvittava potku takapuoleen. Uutisia isälle: Tässä on nyt sulle muutama rivi uutta luettavaa!

Kustannustoimittaja on nyt kahteen otteeseen lähettänyt käsikirjoituksen minulle merkintöjen kera. Toinen tällainen korjauskierros alkaa olla ohitse. Eilen korjasin murreilmaisuja Markku Kurkkion käännöksen mukaan ja tein tekstiin pieniä viilauksia. Kirjan sivujen ”länsilappi” on tarkalleen ottaen Torniojoen ja Ounasjoen murteiden välimurretta. Markku mainitsi, että luultavasti saan murteesta palautetta, sillä jokaisen kylän murteenpuhujat pitävät omaa kieltään ainoana oikeana. Muistelen kuulleeni, että kirjoissa käytetty murre herättää tunteita ja mielipiteitä. Minä olen sitä mieltä, että ei sole nin justhin. Äkkiseltään voisi luulla, että useimpien kieli lienee saaneen vaikutteita eri alueiden murteista, ajasta ja paikoista. Laitoin tekstin eilen Mari Mörölle, joka ystävällisesti lupasi lukea sen vielä läpi. Huhtikuun alussa palautan käsikirjoituksen taas kustannustoimittajalle. Seuraavana on vuorossa jo taitto!

Maaliskuun alkupuolella sähköpostiini tupsahti kuva kirjan kannesta. Siitä näki, että kannen kuvituksesta vastaava Jussi S. Karjalainen on kyllä kirjan lukenut. Toimittajan töitä tehdessä juttujen piirroskuvitusten näkeminen oli ilahduttavaa ja hämmentävää: joku toinen on luonut samasta asiasta osuvan, omannäköisen ja mielenkiintoisen tulkinnan. Niin kävi myös kannen kanssa. Laitan kannen kuvan tänne blogiin, kunhan saan kuvan sen viimeisestä versiosta. Kanteen tehdään vielä pikkuriikkisiä viilauksia tai on ehkä tehty jo.

Julkaisukynnyksen ylittäminen on ollut piiitkäaikainen iiiso unelma. On vähän hassua, että kun jättimäisen isosta unelmasta on tulossa totta, minä en leiju ja riemuitse vaan ahdistun ja häpeän. Ehkä se kuuluu prosessiin. Tai sitten se kuuluu nimenomaan minun prosessiini. Tyypillistä minua! Olen yrittänyt työntää ahdistusta sivuun ja olla antamatta sille liikaa ajatuksia ja aikaa. Enää ei voi jarrutella!

Ihan pian suunnataan auto kohti Etelä-Savoa. Luvassa on ystävien tapaamista, pääsiäiskokkoa ja joutastelua! (Se tarkoittaa vetelehtimistä. Opin sanan tänään Markulta.)

Muistakaa joutastella!