The End

Kohti tulevaa!
Kohti tulevaa!

Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Kirjasta tuli totta. Tuli kiittäviä kritiikkejä, moni kirjabloggari piti kirjasta, tuli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkuus ja kaiken huippuna sain Kalevi Jäntin palkinnon. Matka on ollut hieno ja olen siitä kiitollinen.

Olen kokenut uusia asioita. Olen esimerkiksi jännittänyt suoraa radiolähetystä ja selvinnyt siitä hengissä. Olen tavannut monia uusia ihmisiä. Olen kokeillut bloggaamista.

Intohimoista bloggaria minusta ei kuitenkaan tullut. Blogistaniaan täysillä sukeltaminen vaatisi paljon aikaa ja työtä. Ja intohimoa!

Tarina kuitenkin jatkuu täällä: https://www.facebook.com/pohjalainensoili Pysy mukana! Käy tykkäämässä!

On loppusanojen aika. Kiitos sinä, joka olet lukenut.

Kirja luettelossa

No niin. Tässä se nyt on. Kustannustoimittajan lähettämä ruutukaappaus kustantamon kirjaluettelosta. (Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.)

Käyttövehkeitä_luettelo (2)

Esikoislapseni aikoessa maailmaan, koin synnytyssalissa kuolemanpelkoa. (Eikä pelkoa ainakaan lievittänyt synnytyssalin seinään maalatut taivaaseen johtavat portaat.) Nyt esikoiskirjan maailmaan tullessa koen kauhupaniikkia. Jotain samaa näissä maailmaan syntymisissä on!

Ilmestymisaikataulu muuttuu siten, että kirjan pitäisikin olla valmiina jo 31.5. Siis ihan valmiina. Painoon kirja lähtisi huhtikuun lopussa. Ja tällä aikataululla nyt mennään.

 

Joutastelua

pääsiäisruoho
Kuva: Pääsiäisruohojen kasvatus ei tänä vuonna onnistunut odotetulla tavalla, kuten parin päivän takainen kuva osoittaa.
Viimeisimmästä blogitekstistä on vierähtänyt tovi. Se ei tarkoita sitä, etteikö blogi olisi ollut ajatuksissa. Eilen isäni, luultavasti blogini innokkain ja aktiivisin lukija, huomautti laiskasta blogin kirjoittamisesta. Se näytti olevan tarvittava potku takapuoleen. Uutisia isälle: Tässä on nyt sulle muutama rivi uutta luettavaa!

Kustannustoimittaja on nyt kahteen otteeseen lähettänyt käsikirjoituksen minulle merkintöjen kera. Toinen tällainen korjauskierros alkaa olla ohitse. Eilen korjasin murreilmaisuja Markku Kurkkion käännöksen mukaan ja tein tekstiin pieniä viilauksia. Kirjan sivujen ”länsilappi” on tarkalleen ottaen Torniojoen ja Ounasjoen murteiden välimurretta. Markku mainitsi, että luultavasti saan murteesta palautetta, sillä jokaisen kylän murteenpuhujat pitävät omaa kieltään ainoana oikeana. Muistelen kuulleeni, että kirjoissa käytetty murre herättää tunteita ja mielipiteitä. Minä olen sitä mieltä, että ei sole nin justhin. Äkkiseltään voisi luulla, että useimpien kieli lienee saaneen vaikutteita eri alueiden murteista, ajasta ja paikoista. Laitoin tekstin eilen Mari Mörölle, joka ystävällisesti lupasi lukea sen vielä läpi. Huhtikuun alussa palautan käsikirjoituksen taas kustannustoimittajalle. Seuraavana on vuorossa jo taitto!

Maaliskuun alkupuolella sähköpostiini tupsahti kuva kirjan kannesta. Siitä näki, että kannen kuvituksesta vastaava Jussi S. Karjalainen on kyllä kirjan lukenut. Toimittajan töitä tehdessä juttujen piirroskuvitusten näkeminen oli ilahduttavaa ja hämmentävää: joku toinen on luonut samasta asiasta osuvan, omannäköisen ja mielenkiintoisen tulkinnan. Niin kävi myös kannen kanssa. Laitan kannen kuvan tänne blogiin, kunhan saan kuvan sen viimeisestä versiosta. Kanteen tehdään vielä pikkuriikkisiä viilauksia tai on ehkä tehty jo.

Julkaisukynnyksen ylittäminen on ollut piiitkäaikainen iiiso unelma. On vähän hassua, että kun jättimäisen isosta unelmasta on tulossa totta, minä en leiju ja riemuitse vaan ahdistun ja häpeän. Ehkä se kuuluu prosessiin. Tai sitten se kuuluu nimenomaan minun prosessiini. Tyypillistä minua! Olen yrittänyt työntää ahdistusta sivuun ja olla antamatta sille liikaa ajatuksia ja aikaa. Enää ei voi jarrutella!

Ihan pian suunnataan auto kohti Etelä-Savoa. Luvassa on ystävien tapaamista, pääsiäiskokkoa ja joutastelua! (Se tarkoittaa vetelehtimistä. Opin sanan tänään Markulta.)

Muistakaa joutastella!

Lukuhaaste alkoi

V__26E2

Tärkeitä asioita: kirjat ja tee lempiteekupissa. Kuva: Kerttu Pohjalainen

Minä, joka en koskaan saa Facebookissa haasteita, sain Facebookissa haasteen. Tarkemmin sanoen lukuhaasteen, jonka on pistänyt pystyy Karo Hämäläinen ja jonka minulle heitti Ansu Kivekäs. Kiitos! Lukuhaaste 2015 onkin oivaa puuhaa ja tekemistä sillä välin, kun odottaa kustannustoimittajan lähettämää punakynällä korjattua ja koristeltua käsikirjoitusnivaskaansa.

Lukuhaasteessa luetaan marraskuun ajan joka päivä vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta (työ- ja opiskelulukemisia ei lasketa mukaan). Lukemiseen kannustava lukuhaaste on hyvä juttu monestakin syystä:

  1. Se muistuttaa, että aina on aikaa asioille, joita todella haluaa tehdä.
  2. Uskon, että  maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset lukisivat (vielä) enemmän kirjoja.
  3. Lukemisen parissa vietetty aika kaduttaa aika harvoin. Tuskin koskaan.
  4. Kuten Jörn Donner aikanaan televisiossa Suomen kansalle kertoi: Lukeminen kannattaa aina.

Lukuhaasteeni on alkanut Jari Tervon Revontultentiellä (WSOY 2014), joka oli kesken haasteen alkaessa. Tervon Esikoisen (WSOY 2013 & 2014) aloittama trilogia on luettava kokonaan. Pyrstötähti (WSOY 2015), täältä tullaan! Lukuhaasteen lukulistalla on myös Günter Grassin Grimmin sanat (Teos 2015), joka vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta.

Mitäs sitten? Kuinka monta kirjaa marraskuun aikana ehtii ahmia? Lukuvinkkejä etsiville suosittelen vierailuja kirjablogeihin. Tosin kirjablogivierailut voivat aiheuttaa keskivaikeaa ahdistusta, sillä niin paljon on mielenkiintoisia kirjoja ja liian vähän aikaa kaikkien niiden lukemiseen.