Mitä mä paan päälle?

Tähän kuvaan ei tarvinnut meikata. Kuva: Kerttu Pohjalainen

Kustantajalta tuli maanantaina viesti, että valokuvaaja on lähiaikoina yhteydessä. Niinhän kuvaaja sitten olikin. Kirjailijakuvia tarvitaan. Onpas hienoa ja jännää!

Kuvaaja Riikka Kantinkoski halusi etukäteen kuulla kirjasta, sillä kuvien tunnelman halutaan sivuavan kirjan tarinaa. On kiva huomata, että kuviin halutaan panostaa. Kiinnostavaa nähdä, minkälaisen tunnelman kuvaaja kuviin rakentaa.

Turhamaisuuteni ei ole viime aikoina vain nostanut päätään vaan tehnyt itsensä erittäin näkyväksi ja kuuluvaksi. Tiedättehän: Kampaus! Naama! (Ja onneksi päätin ottaa hiustenpidennyksen nyt enkä vasta mummoiässä, kuten aiemmin suunnittelin!)  Pinnallista? Varmasti. Turhamaista? Kyllä! Mutta useimmat varmasti haluavat näyttää valokuvissa enemmän edustavalta ja vähemmän liimatukalta/taikinanaamalta/räjähtäneeltä rusinalta.

Kuvaaja myös esitti toiveita vaatetuksen suhteen. Kuvaukseen saa ottaa mukaan useampiakin vaatevaihtoehtoja, jos haluaa. Mä niin menen vaatekauppaan.

Ps. Haa, sain lauantaiaamuna käsikirjoituksen korjauskierroksen päätökseen. Teksti ei suinkaan vielä lähde takaisin kustannustoimittajalle, vaan seuraavana on vuorossa, tadaa, uusi korjauskierros! Hieman erilainen kuin edellinen.

Toinen ps. Jos ette tiedä, miltä näyttää tyyppi, joka on kuin räjähtänyt rusina, lukekaa Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun outo unikirja (Otava). Ei mulla muuta.