Syödä nuudeleita pipo päässä

15310418_561651794026892_587735937_n

Haluatko viettää romanttisen viikonlopun? Älä kysy siihen neuvoa minulta.

Esikoinen hääti meidät vanhempansa hienovaraisesti viikonlopuksi pois kotoa. Helsingin hotelleissa, parissa tallinnalaisessa hotellissa, tamperelaisessa hotellissa, muuan urheiluopiston hotellissa ja turkulaisessa kylpylässä oli täyttä. Päädyimme mökille.

15320356_561651800693558_801633473_n

Puoliso kertoi matkalla uskovansa, että meidän mökille päätymisellä on jokin tarkoitus. No, mökki oli kyl-mä, jokin elukka oli riehunut keittiössä, lavuaari ei vetänyt ja saunaa ei voinut lämmittää (koska ei uskaltauduttu pimeällä rantaan hakemaan vettä). Illalliseksi lapioin naamaani nuudelia pipo päässä sängyllä istuen. Kirjassani lukee: ”Kun olosuhteet on ankeet, vehkeitten pitää olla kunnossa.”  Olosuhteet oli ankeet joo, mutta vehkeet ei olleet kyllä kunnossa!

Ankeudesta huolimatta mökki on meille varmasti täysin oikea paikka olla juuri nyt. Viimeisen viikon aikana elämässä on ollut isoa iloa, mutta myös suurta surua. Sellaista elämä on ollut jo toista vuotta. On menty laidasta laitaan, ääripäästä toiseen.

Suurta iloa on tietysti ollut Kalevi Jäntin palkinnon saaminen. Se on ollut iso ilo ja suuri kunnia. Palkinnon merkitys on monessa mielessä valtava. Lukuisat onnittelut lämmittävät mieltä ja sydäntä. Kotia koristaa kolme kaunista kukkakimppua. Työpaikalla muistettiin kimpulla nyrkinkokoisia valkeita ruusuja. Olen pidellyt ruusumaljakkoa käsissäni ja ihmetellyt. Tällaisia!

Nyt oli varmasti oikea aika vetäytyä mökille. Oikea aika katsella järvelle, kantaa rannasta vettä, varoa kaatumasta kalliolla, kiivetä saunan lauteille Pirkka-kaljan kanssa (sen teen kohta!), syödä nuudelia pipo päässä.

Ps. Äiti ja isä saapuivat päivävisiitille. Tulivat hakemaan polttopuita. Toivat tullessaan hälinän, äiti pyytämiäni pitkiä kynttilöitä ja lisäksi kattilallisen nakkisoppaa. Hälinä, vanhemmat ja mies hävisivät vajalle. Minä istun tässä. Kello raksuttaa seinällä. Näin on hyvä.

15356023_561651787360226_732213288_n

 

Kesäkirjan tuoksua

Minä täällä, kirja siellä.
Minä täällä, kirja siellä.

Se on nyt siellä. Kotona. Kirjan lämpimäiskappale. Ja minä täällä. Äkäslompolossa. En minä sitä lukea aikonut, mutta olisin halunnut nuuskutella ja hypistellä. Ja olisin halunnut tarkkailla miehen ilmeitä hänen lukiessa kirjaa. Mieshän totesi jo aikoja sitten, ettei aio lukea kirjaa ennen kuin se on kansissa. No nyt on.

Tuoksuu kuulema kesäkirjalta. Niin kuulin äidin sanovan postilaatikolla. Mies käveli puhelin korvalla kirjan kera postilaatikolta sisälle. Kohta kuulin 12-vuotiaan kuopuksemme kommentoivan kirjaa. Ihan sairaan art, kuulema.

Sitten kotoa tuli Snapchat-viesti. Se päättyi kuvaan kirjan sivusta 13. Päällä oli teksti: Mä myöhästyn. Taas kävi niin, että jäin sun tekstiin kiinni.