Näyteluku

Ilokseni huomasin, että kirjan näyteluku on luettavissa netissä. Täällä: http://www.atenakustannus.fi/images/sample_text/KayttovehkeitaNayte.pdf

Jos pelkkä näyteluku ei riitä, kirjaa saa nyt kirjakaupoista ja esim. täältä: http://www.adlibris.com/fi/haku?q=k%C3%A4ytt%C3%B6vehkeit%C3%A4

Iloitsen ja riemuitsen, jos luet ja annat kuulua, mitä mieltä olet (näytteestä tai koko kirjasta)!

2 kommenttia artikkeliin ”Näyteluku

  1. Juuri tämän kirjan ostaminen kesäkuun alussa tuntui juhlavalta. Nyt se on valmis ja käsissäni! Kesän aikaan olen lukenut kirjan moneen kertaan, Joka kerta tuntuu kuin katselisin kaitafilmejä ja videoita Kirjailija tarjoilee tarinassa osuvia yksityiskohtia ja luottaa hoksottimiini. Batman-purkka, nallipyssyn ruuti ja korviani hauskuuttava pohjoisen murre vievät tarkasti kulloiseenkin vuoteen ja paikaan.
    Näen ja koen tarinan, jossa lapsi ja sitten nuori joutuu yksin pärjäämään vuoren painoisissa tilanteissa, joissa kirjan aikuisetkaan eivät selviä ehjinä. Päähenkilö Saanan vahvuus on nähdä eleitä, ilmeitä ja merkityksiä. Näiden tarkkojen huomioiden kuvausta on nautinto lukea. Kirjan myötä olen pohtinut, kuinka hätkähdyttävän usein ihmiset hymyilevät kireästi, keskustelevat kuluneilla tyhjillä fraaseilla ja jättävät arkipuheessa sanoja sanomatta.

    Kirjassa Saana sairastuu vahvuuteensa, omaan pärjäävyyteensä ja menee rikki. Onneksi tarina on myös selviytymiskertomus. Luvun 27 loppu on hieno esimerkki tästä. Valokuvan silppuaminen Volvon tuhkakuppiin on tekstinä lyhyt, mutta kohtaus pullistelee koskettavia merkityksiä irtipäästämisestä.
    Kirjassa huumori kukkii autonpellin ruosteissa. Heti liikuttavan Velin kuvan tuhoamisen perään, ihan takapuskurissa, luku 28 on hykerryttävän hauska. Isän ja ärsyttävän mazdakuskin dialogissa Saana näkee isän sanojen ja eleiden ristiriidan. Vaikka keskustelunaihe on kauhea, minua naurattaa ääneen. Viertelän oma Columbo! Niin suolaisenmakeaa ajankuvaa ja kommentointia!
    Samoin Saanan je Repan dialogi kappelissa ennen isän hautajaisia on hillittömän hauska. Ensimmäisellä lukukerralla mietin, voiko sitä nyt hautajaiskuvaukselle nauraa. Sopiiko sellainen? Nauran silti. Se keskustelu on rautaa!

    Kiitos liikutuksista ja nauruista!
    Kiitos huoltohallin hajusta, nuoruuden hämmennyksestä moottorikelkkaretkellä ja turkoosin kajalin uhosta!
    Kiitos kirjasta!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s