Kesäkirjan tuoksua

Minä täällä, kirja siellä.
Minä täällä, kirja siellä.

Se on nyt siellä. Kotona. Kirjan lämpimäiskappale. Ja minä täällä. Äkäslompolossa. En minä sitä lukea aikonut, mutta olisin halunnut nuuskutella ja hypistellä. Ja olisin halunnut tarkkailla miehen ilmeitä hänen lukiessa kirjaa. Mieshän totesi jo aikoja sitten, ettei aio lukea kirjaa ennen kuin se on kansissa. No nyt on.

Tuoksuu kuulema kesäkirjalta. Niin kuulin äidin sanovan postilaatikolla. Mies käveli puhelin korvalla kirjan kera postilaatikolta sisälle. Kohta kuulin 12-vuotiaan kuopuksemme kommentoivan kirjaa. Ihan sairaan art, kuulema.

Sitten kotoa tuli Snapchat-viesti. Se päättyi kuvaan kirjan sivusta 13. Päällä oli teksti: Mä myöhästyn. Taas kävi niin, että jäin sun tekstiin kiinni.